Onko joku huomannut jo, millainen on tyypillinen hahmoni luonne tai sen tunne poseerata paperilla? Niinpä niin: Piirrän aika monestikin hymyileviä kuin surullisia tai vihaisia hahmoja. Tämä heijastuu suoraan minusta, että mieluiten hymyilee kuin näyttää kieltä… tarkoitan, että tyyliini piirtää hahmoja on luoda heille onnellinen ympäristö ja hyvät oltavat, joissa hahmoni ovat onnellisia. Yksinkertaista. Jotenkin minusta on tylsää piirtää masentunut ja ”kaiken omaisuuden menettänyt” hahmo, koska silloin kuvan tulkitsija vaipuu samaan tunnetilaan kuvaa katsoessa.
Onnellisuus ja huolettomuus on hahmoilleni tyypillistä. Myös söpöyttä on hauska piirtää, sillä se tuo kuvaan entistä suloisempaa vaikutelmaa. 🙂 Olen enemmänkin söpöjen eläinten kuin rumien ja vihaisten olentojen kannalla… tai siis pidän eläinten pehmeydestä ja herkkyydestä.
Sen ehkä huomaa, että nämä edellä mainitut tyypilliset tunteet sopivat piirustustyyliini; huolelliseen ja siistiin jälkeen. Ehkä minun tulee haastaa itseni ja koittaa joskus piirtää sottaisemmin ja rumemmin… ehkä siitä voisi oppia. hmm… 🙂
Post a Comment